BYOD JA CYOD

Laitetaanpa tännekin sama teksti, jonka jo julkaisin Twitterissä ja FB:ssa linkkinä. Kirjoitin tekstin Microsoftin Swaylla. Hieno työkalu, jolla saa aikaan aikakausilehtimäisiä julkaisuja. Itse ohjelmasta myöhemmin lisää. ja TÄSSÄ vielä linkki alkuperäiseen tekstiin.

"Kynien ja kumien valtakaudella kukaan ei kehdannut ehdottaa, että päätavoite on, että niitä käytettäisiin."

​

Huono pedagogiikka on huonoa myös sähköisenä. Tietotekniset laitteet eivät itsessään tuo oppimiseen juuri muuta, kuin lisää säätämistä ja ongelmia. Yksikään laite ei itsestään opeta lapsia tekemään yhtään mitään. Jotta laitteista saadaan kaikki niiden tarjoama lisähyöty irti, vaaditaan opettajan näkemystä siitä, mihin laitteita kannattaa käyttää.

Oppilaiden omien laitteiden hyödyntämiselle opetuksessa voidaan kuitenkin nähdä monia hyviä perusteita. Kouluun pätevät ensinnäkin samat syyt, miksi BYOD nähdään monessa yrityksessä hyvänä vaihtoehtona. Niin työntekijät kuin oppilaatkin työskentelevät tehokkaasti omilla tutuilla laitteillaan. 

Koko BYOD-ajatus on lähtöisin suurista tietotekniikkayrityksistä, joissa alettiin ihmetellä työntekijöiden innostusta ja halua kantaa omia laitteita töihin ja työskennellä niillä mieluummin kuin firman pömpeleillä. Suurimpana syynä tähän pidetään tablettitietokoneiden, lähinnä iPadien valtavaa suosiota. Tabletti nähtiin monessa tehtävässä kätevänä työkaluna, joka kulkee näppärästi kodin ja työpaikan välillä.

Firmoissa pähkäiltiin aluksi, onko tämä nyt hyvä vai huono juttu. Luonnollisesti esiin nousi kysymyksiä mm. siitä, ovatko yritysten liikesalaisuudet turvassa työntekijöiden omissa laitteissa. Nopeasti kuitenkin huomattiin, että työntekijät olivat motivoituneita työskentelemään omilla tutuilla laitteillaan ja käyttivät niitä vastuullisesti, kun yhteiset pelisäännöt sovittiin.

Miksipä nämä samat käytännöt eivät tomisi koulussa? Oppilailla on melko hyvä varustelutaso ja laitteiden viihdekäyttö on arkipäivää. Oppilaat hallitsevat melko mutkattomasti kuvien ja videoiden tuottamisen, muokkaamisen ja jakamisen. Wikipedia ja YouTube ovat jo käytännössä ajattelun jatkeita. On haaskausta olla käyttämättä jokaisen oppilaan taskusta löytyvää tietokonetta!

Omien laitteiden käytöstä on luonnollisesti myös taloudellista hyötyä niin rahallisesti kuin tehokkuudenkin osalta. Kun hyödynnetään oppilailla jo olemassa olevia laitteita, ei tarvitse hankkia koululle niin paljon uusia. Omat laitteet ovat jo oppilaalla mukana. Niitä ei tarvitse varailla tai hakea mistään. Kaikille riittää.

Kirsikkana hernekeitossa, sama laite on käytössä kotona, koulussa ja koulumatkallakin.

Sittemmin on kuulunut huhupuheita, että varsinainen BYOD, eli omien laitteiden tuominen työpaikalle olisi jo menneen talven lumia ja uusi uljas sanamuunnos olisi CYOD. Choose Your Own Device. Työnantajat ovat heränneet huomaamaan, että tablettitietokoneet ovat ihan oikeita työkaluja ja ruvenneet tarjoamaan myös niitä työntekijöilleen. Niinpä työntekijöillä on nyt mahdollisuus valita mieleisensä ja tilanteeseen parhaiten sopiva työkalu pöytäkoneiden, läppärien, tablettien tai vaikka ruutupaperin väliltä. Näin muotoiltuna idea kuulostaa melko simppeliltä. Kuinka tätä ei muka aiemmin keksitty?

BYOD ja CYOD tuovat kouluun paljon mahdollisuuksia, joita hyödynnetään tällä hetkellä aivan liian vähän. Ongelmiakin toki on, mutta ei tästä elämästä muutenkaan mitään tule, jos aina lähdetään vain uhkakuvat edellä!

Kun oppilailla on mahdollisuus käyttää itse valitsemiaan ja hallitsemiaan ohjelmistoja ja ominaisuuksia, ilmaisun vapaus kasvaa. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että osaamistaan on mahdollista osoittaa monella eri välineellä. Voiko esseetehtävän palauttaa esim. videona?

Tieto- ja viestintätekniikan käytön ongelmat eivät enää nykyään ole laitteissa, tai pikemminkään niiden puutteessa. Laitteita kyllä löytyy. Niin kouluilta kuin oppilailtakin. Lähes kaikilla on rajaton pääsy internettiin ja sen myötä kaiken maailman härveleihin.

Ei, ongelma on pedagogiikassa. Tietotekniikkaa kannattaa käyttää silloin, kun se joko vapauttaa resursseja johonkin tärkeämpään tai antaa mahdollisuuden käsitellä opittavia asioita täysin uudesta näkökulmasta ja uusilla menetelmillä. Kirjan tehtäviä ei todellakaan kannata siirtää sähköisiksi. Ne on helpompi ja fiksumpi tehdä kirjaan, kynällä.

Tietotekniikkatulvan myötä erilailla tekemisen mahdollisuudet ja vaatimukset kasvavat. Nykyinen elinympäristömme on niin tulvillaan erilaisia medioita ja viestiä ja vaikka mitä, että koulunkin on pikkuhiljaa otettava se huomioon. Ei riitä että äidinkielen tunnilla piirretään mainos! Ei se ole mitään mediakasvatusta. Opettajien tulisi suhtautua samalla vimmalla huonosti tehtyyn videoon, kuin he suhtautuvat kirjoitusvirheisiin. Oppilaiden pitäisi oppia tunnistamaan ja hyödyntämään erilaisten ilmaisukeinojen mahdollisuuksia.

Vaikka oppilaille annettaisiinkin mahdollisuus osoittaa osaamistaan erilaisilla, itselleen ja tehtävään parhaiten sopivilla tavoilla, ja vaikka opettajat olisivat halukkaita ja valmiita niitä kaikkia erilaisia tapoja arvioimaan ja arvostamaankin, ei olla vielä läheskään perillä. Kukaan ei nimittäin ole diginatiivi. Se on pöljä sana, joka antaa ymmärtää, että oppilaat osaavat luonnostaan käyttää kaikkia tietoteknisiä vimpaimia. Opettajat ovat kauhuissaan, kun pelkäävät auktoriteettinsa mureneva, jos oppilaat osaavat enemmän.

On aivan luonnollista, että lapset oppivat niitä asioita, joiden parissa he viettävät aikansa. Mutta kuka lapsista viettää aikansa tekstinkäsittelyn ja taululkkolaskennan parissa? Lasten tietotekninen osaaminen on omien kokemusteni mukaan hyvin pinnallisella tasolla. He osaavat näppärästi käyttää somea (teknisesti), pelailla ja katsoa videoita. Ei sillä vielä kovin pitkälle pääse. Oppilaille pitää kaiken lisäksi opettaa kuinka he voivat ilmaista itseään erilaisilla välineillä. Heille pitää opettaa minkälainen viestintä sopii erilaisiin tilanteisiin. Lapset lukevat ja kirjoittavat enemmän kuin ikinä maailman historiassa. Kaikki ympärillämme on täynnä tekstiä, mutta ei se tee vielä lasten teksteistä kovin hyviä.

Kyllä tässä siis työnsarkaa tosiaan vielä riittää, mutta uskon, että se työ kannattaa. Tietotekniikan hyödyntäminen koulussa ei ole mielestäni ainoastaan hyvä lisä opetukseen, vaan se on välttämätöntä, jotta oppilaat oppivat edes joten kuten ymmärtämään ympäröivää todellisuuttaan. Sen mahdollisuuksia ja keinoja vaikuttaa ja osallistua. Tekniikka tuo mukanaan paljon hyvää ja hienoa. Itseäni motivoi jo se, että tuotoksista tulee näyttävän näköisiä. Esimerkkinä tämä teksti. Kyllä olisi paljon huonompi, heikommin jäsennelty ja suttuisen näköinen, jos olisin käsin kirjoittanut. Olisi luultavasti jäänyt kirjoittamatta.

Byodimies

Miltä meidän koulu näyttää tänään?

Tämänkin lukuvuoden osalta on byodaaminen polkaistu iloisesti käyntiin. Alkuun mennään hyvin samanlaisilla kuvioilla kuin viimevuonnakin. Käymme läpi muutamia hyviä ohjelmia ja työkaluja, joita haluan kuluvan kouluvuoden aikana hyödyntää erilaisiissa oppimisprojekteissa. Vastaanotto on kaikilla kouluilla tähän saakka ollut mainio. Olenpa osannut ajoittaa vierailuni monelle koululle ns. pullapäivän kohdallekin. On ollut mukavaa päästä taas puhelemaan pehmoisia ja vähän asiaakin opettajakollegoiden kanssa. 

Eräällä koululla yksi viimevuoden BYOD-koekaniineistani kysäisi, missä tilassa meidän koulumme minun näkökulmastani ovat, kun olen saanut kiertää kaikilla kouluilla tutustumassa opettajiin ja oppilaisiin. Kysymys vaikutti aika raskaalta ja syvää analyysia vaativalta, vaikka olikin huumorilla heitetty. Keksinpä siinä kuitenkin vastausta pyöritellessäni yhden tärkeimmistä syistä, miksi viihdyn nykyisessä työssäni. 

Ylöjärven kaikilla kouluilla on hyvä hyrinä päällä! Jokaiselle koululle olen ollut tervetullut ja minun on mukava mennä vierailulle joka paikkaan. Odotan oikein innolla, että pääsen kuulemaan eri koulujen kuulumiset ja näkemään missä mennään. Kaikilla kouluilla on meneillään jotain ns. tavallisesta kouluarjesta poikkeavaa. Opettajat ovat innoissaan ja tarmokkaita. Yleisilmapiiri tai toimintakulttuuri ei vaikuta ummehtuneelta yhdelläkään koululla. Ylöjärven opettajilla on uskoa ja kiinnostusta koulun kehittämiseen. Jalat maassa ja päät pilvissä. Tämä on aivan mahtava työpaikka.

Kunnassamme on meneillään suuri määrä hankkeita ja uskon, että ne pitävät koulut virkeinä. Kaikilla kouluilla on meneillään jokin, joko sisäinen tai ulkoa ohjattu hanke, joka pistää opettajakuntaan vipinää. Lisäksi meillä on töissä järkyttävän hyviä tyyppejä! 

Suuri, mutta varmasti harvoin tunnustettu kiitos tästä kaikesta kuuluu opetuspäälliköllemme Leena Pöntyselle. Vaikka joskus kuulee sanottavan, että Leena on aika vauhdikas käänteissään, hän on hankehakemusten kirjoittaja ja hankkeiden koordinoija vailla vertaa. Leena on hakemuksillaan tienannut varmasti oman palkkansa moninkertaisesti. Ei kuitenkaan riitä, että hankerahaa haetaan ja saadaan. Hankkeet pitää myös koordinoida kunnolla ja vetää kunnialla loppuun saakka. Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta minun BYOD-hankkeeni osalta homma on toiminut. Olen saanut melkoisen vapauden ja vastuun suunnitella oman työnkuvani, mutta saanut silti jatkuvasti tukea ja sparrausta omille kotkotuksilleni. Hankkeen hallinosta minun ei ole tarvinnut huolehtia tuon taivaallista. 

Kiitos kollegat. Kiitos Leena. Teidän kanssa on hiton siistiä tehdä töitä.

Byodimies

Uusi ikäluokka BYOD-myllyyn

Nyt on ensimmäinen työpäivä takana. Tai miten sen ottaa. Eilen en malttanut pysyä kotona viimeisenä lomapäivänä, vaan menin koululle latailemaan ja päivittelemään koneita ja tänään kirjoittelen blogitekstiä ja viilaan ensimmäisen kierroksen aikatauluja täällä kotona. 

Ylöjärvellä näyttäisi olevan tänä vuonna 26 viidettä luokkaa, eli yksi enemmän kuin viime lukuvuonna. Vähän tämä sotkee minun hienoa viiden viikon kiertueaikataulua, mutta eiköhän tästä selvitä. 

Alkuun lähdetään tänäkin vuonna varmasti ohjelmien ja ominaisuuksien sillisalaatilla, eli pohtimalla oppilaiden ja opettajien kanssa, mihin kaikkeen oppilaiden omat laitteet koulussa soveltuvatkaan. Yritetään vähän rikkoa perinteisiä käsityksiä. Viime syksynä tuli ainakin mielenkiintoisia avauksia. 

Ajattelin, että tämän vuoden yhtenä teemana voisi olla ilmiöpohjainen oppiminen. En ole aiemmin perehtynyt asiaan kovinkaan syvällisesti, joten tässä on paljon mielenkiintoista käsillä. Ajattelin, että kevätkaudella voisi yrittää jotain isompaa, mahdollisesti kahden päivän ilmiöpohjaista projektia. Täytyy kuitenkin koittaa pitää maltti mukana. Kun itsellä eikä mahdollisesti muilla opettajilla ja oppilailla ole kokemusta ilmiöpohjaisista menetelmistä, ei pidä kurkotella liian korkealle. Toisaalta raukka se, joka jarrua painaa. Mennään täysillä vain, mutta täytyy yrittää jotenkin valmistaa myös oppilaat uuteen työtapaan.

Olen tässä loppukesästä vähän koittanut lueskella ilmiöpohjaisuuteen liittyvää materiaalia, vaikka muuten onnistuinkin sysäämään työasiat kesän ajaksi mielestäni. Vaikuttaa siltä, että menetelmä soveltuisi paremmin pidempiaikaiseksi käytännöksi omassa luokassa, mutta eiköhän siitä saada jokin pienempi kokonaisuus lohkaistua tällaisen kiertolaisenkin hommaan.

Alkuun täytyy kuitenkin tutustuttaa oppilaat muutamaan ohjelmaan ja työkaluun, joista uskon olevan apua kevään suuremissa projekteissa. Ilokseni sain huomata, että O365 oli kesän aikana nytkähtänyt huomattavasti ihmisystävällisempään suuntaan ja meidänkin organisaatiossa oli saatu käyttöön mm. classroom notebook. Lisäksi MS:n mobiilisovellukset näyttäisivät toimivan nyt moitteetta. Viime keväänä meinasi kyllä pää revetä ja tunnelmat olivat enemmänkin tätä luokkaa.

Nytpä meinaakin tässä suunnitellessa muodostua ongelmaksi se, että jos haluan pitää keväällä pari päivää ilmiöpohjaista hulabaloota ja ottaa vielä mukaan sähköisen kokeenkin, minun pitää jättää jotain pois viimevuoden ohjelmasta. Mutta kun sekin oli niin hyvä.

Tällaista avautumista näin lukuvuoden alkuun.

Se oli siinä. Mitä jäi käteen?

Nyt on ensimmäinen BYOD-vuosi takana ja on aika tehdä yhteenvetoa, mitä jäi käteen. Itse hanke kyllä jatkuu vielä jouluun 2016 saakka, mutta tältä keväältä ovat jäljellä enää palautteen keruu ja opekierrokset.

Koko projektihan ehti vuoden aikana muuttua moneen kertaan niin sisällöiltään kuin tavoitteiltaankin. Matkaan lähdettiin kartoittamaan Ylöjärven viidesluokkalaisten laitekantaa ja osaamista sekä koulujen teknisiä ja pedagogisia valmiuksia ottaa oppilaiden omat TVT-vempeleet opetuskäyttöön.

No, laitteita löytyi ja valmiudet olivat vähintäänkin kohtalaiset. Lähes kaikilla Ylöjärven kouluilla on käytössä langaton internetyhteys ja oppilaiden laitteet ovat hyvin ajan tasalla. Pieniä teknisiä ongelmia tuli vastaan silloin tällöin, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Itse BYOD-ideologian kannalta hankalimmaksi seikaksi osoittautui oppilaiden pääsy koulun langattomaan verkkoon. Ylöjärvi kuuluu Tampereen seutukunnalliseen Wireles Tampere -verkkoon, eikä sinne haluta antaa oppilaille pysyviä tunnuksia. Perusteena tietoturva, joten keskustelua ei tarvitse jatkaa. Minulle annettiin kuitenkin oikeudet luoda väliaikaisia vierailijatunnuksia ja niitä sitten tulosteltiin muutama sata. Vähän hankalaa, mutta periaatteessa oppilaillekin saisi tällä tavoin luotua suhteellisen pysyvät tunnukset lukuvuoden ajaksi. Pisimmillään kun väliaikaisen tunnuksen saa luotua n. 30 viikoksi.

Lähdin itse projektiin tiukasti BYOD-hengessä. Eli kaikki toiminta piti pystyä toteuttamaan nimenomaan oppilaiden omilla laitteilla. Vaikka minulla olikin 16 iPadia mukana, niitä tarjottiin vain, jos omaa ei löytynyt tai se ei toiminut. Haasteeksi muodostuivat juuri nuo iPadit. Ne kun olivat minun hypisteltävinäni yötä päivää. Siinä oma omena-allergia kuihtui olemattomiin ja esiin nousi valtava määrä ideoita, joita olisi kiva toteuttaa juuri näillä laitteilla. Osa sovelluksista oli toki saatavilla myös Android-laitteisiin, mutta varsinkin oppilaiden tuotosten tallentaminen ja siirtäminen kootusti pilveen tai opettajan koneelle onnistui saumattomammin, kun kaikki käyttivät samoja laitteita. Pohdiskeltuani asiaa tovin, päätin ettei minun kannata hirttäytyä juuri tuon BYOD-sanaan vaan pyrkiä tarjoamaan opettajille ja oppilaille nimenomaan kokemuksia ja käyttösovelluksia mobiilitekniikasta luokassa. Omat laitteet ovat varmasti käyttökelpoisia omassa luokassa ja koulussa, mutta niiden käyttöön on luotava yhteiset toimintatavat, ettei jatkuva säätäminen vie intoa koko hommasta.

Eräs merkittävä havainto tehtiin omasta toimenkuvastani kiertävänä BYOD-opena. Tämähän on aivan loistava opettajien täydennyskoulutusmalli! Ajatelkaa, yhden opettajan vuosipalkalla saadaan kuntaan 125 yksityistä koulutuspäivää opettajan omassa luokassa, oman ryhmän kanssa. Kaupan päälle tulee jalkautuva tekninen tuki kaikille kouluille. En nyt yritä tässä mitenkään viedä kunniaa Ylöjärven varsinaiselta tekniseltä tuelta, kaikki kunnia vain Jounille ja Villelle, mutta lähes jokaisella kouluvisiitillä oli tarjolla paljon säädettävää projektin ulkopuoleltakin. Toivottavasti en ainakaan aiheuttanut lisää hämmennystä.

Meillä on ollut puhetta ja ymmärtääkseni suunnitelmiakin sen suhteen, että samaa mallia voitaisiin hyödyntää myös muiden aiheiden osalta. Malli tarjoaa opettajalle mahdollisuuden irrottautua omasta työstään ja päästä jakamaan osaamistaan. Eihän hankkeen ole mikään pakko kestää kokonaista lukuvuotta. Tämä on sovellettavissa pienemmässäkin mittakaavassa.

Keräsin opettajilta lopuksi pienen kyselyn projektin vaikutuksista. Lähes jokainen vastasi oppineensa projektin aikana uutta ja kertoi sen muuttaneen heidän asenteitaan ja käsityksiään BYOD:ia kohtaan. Lähes kaikki olivat myös toteuttaneet luokassaan omia BYOD-projekteja ja kertoivat muunkin työyhteisön innostuneen asiasta.

Ensi vuotta suunnitellessanin olen pohtinut, miten saisin opettajat otettua vielä tehokkaammin suunnitteluun mukaan. Minulla on hetkittäin ollut pelko, että projekti jää pelkäksi temppupedagogiikaksi. Minä pölähdän paikalle ja näytän viisi tuntia kaikenlaisia härpäkkeitä, mutta mitä tästä kaikesta jää siihen luokkaan ja kouluun? Pohdin, että viiden yksittäiskäynnin sijaan voisin toteuttaa yhden pidemmän, kahden tai kolmenkin päivän jakson, jonka aikana olisi enemmän aikaa yhteissuunnittelulle ja esim. sähköisen kokeen laatimiselle. Nykyisellään tässä hommassa on vaikeaa se, että kun tulen päivän visiitille, minun on tosi vaikea suunnitella opetussisällöt yhteensopiviksi luokan juuri sen hetkiseen lukuohjelmaan.

Jep. Tämmöistä tällä kertaa. Laittelen vielä myöhemmin juttua ITK-messujen ajatuksista ja ehkä vähän muustakin.

Koodausta

Neljännen ja osittain viidennen kierroksen aikana olemme tutustuneet koodaamisen ja ohjelmoinnin perusteisiin ja sanastoon. Neuvokaa minua, jos olen väärässä, mutta minusta nämä kaksi termiä menevät meillä suloisesti sekaisin. Eikö niin, että koodaaminen tarkoittaa viestin muuntamista toiseen, esim. tietokoneen ymmärtämään muotoon ja ohjelmointi näiden koodien järjestämistä ohjelmaksi, jota vaikkapa samainen tietokone sitten noudattaa.

Niin tai näin, puhuimme alkuun siitä, missä kaikkialla oppilaat arjessaan törmäävät koodiin ja ohjelmiin. Esiin nousi paljon erilaisia kodinkoneita ja lopulta jopa liikennemerkit, jotka ovat viestejä, jotka on ilmaistu geometrisinä kuvioina.

Aloitimme varsinaisen ohjelmoinnin pelaamalla Lightbot -peliä, joka on ladattavissa ilmaiseksi sekä Play-kaupasta että Appstoresta ja toimii myös internetselaimella. Pelissä ohjelmoidaan pientä robottia, jonka tehtävä on päästä siniseksi värjättyyn ruutuun ja sytyttää sinne lamppu. Tehtävät muuttuvat melko nopeasti haastaviksi ja vaativat paljon hahmottamista. Peli on hauska sellaisenaan, mutta tarjoaa myös paljon tilaisuuksia selventää ohjelmoinnin tavoitteita. On toisaalta se ja sama, miten tavoitteeseen päästään, mutta toisaalta mitä enemmän robotti tekee turhia toimintoja, esim. polkee paikallaan, sitä kauemmin siltä menee ohjelman suorittamiseen. Tämä pätee kaikkeen ohjelmointiin.

Varsinkin, kun ohjelmassa tulevat mukaan aliohjelmat (joita voi myös ohjelmoida toistensa sisälle ja muuta jännää!) pelissä päästään helposti käsiksi mm. ohjelmoinnin ekonomiaan. Kun tekee hyvän ja monipuolisen aliohjelman, sitä voi käyttää sellaisenaan monta kertaa eikä tarvitse aina kirjoittaa samaa litaniaa uudestaan. Innostuin pelistä niin, että latasin itselleni maksullisenkin version hintaan 3,99 € ja täytyy kyllä sanoa, että tehtävät muuttuvat niin pahoiksi, että minulla menee helposti ainakin juhannukseen saakka näiden kanssa. Mukaan tulevat konditionaalit ja ohjelmien keskeytykset.

Lightbotin jälkeen tutustuimme tunnin verran www.koodaustunti.fi -sivustoon. Siellä pääsee askeleen lähemmäs varsinaista koodikieltä, sillä ohjelmointi perustuu Scratch-tyyppiseen palikoista ohjelman rakentamiseen. Ideana on, että varsinaista koodikieltä on pätkitty valmiiksi sopiviin pätkiin, joita yhdistelemällä saadaan aikaan varsinainen ohjelma. Sivusto tarjoaa valtavasti tilaisuuksia kiinnittää huomiota mm. ohjeiden oikeaan loogiseen järjestykseen ja siihen, että tietokone suorittaa ohjeet aina täsmällisesti annetussa järjestyksessä.

Viimeiset pari tuntia käytimme animaatioiden ohjelmointiin Scratch Jr. -sovelluksessa, joka on valitettavasti tällä hetkellä tarjolla vain Applen Appstoressa. Idea on kuitenkin mahtava. Erilaisiin taustoihin voidaan lisätä erilaisia objekteja, jotka täytyy kaikki ohjelmoida tekemään jotain. Jos haluaa kissan siirtyvän neljä ruutua eteenpäin, on myös kerrottava milloin haluaa sen siirtyvän. Ohjelman herkkua ovat mielestäni ohjelman sisäiset viestit. Erivärisillä kirjekuorilla, lähtevillä ja saapuvilla, on mahdollisuus luoda toisistaan riippuvia toimintoja. Esim. lintu lähtee lentoon, KUN kissa on ensin kävellyt sen lähelle. Sama lähtevä viesti voidaan vastaanottaa useassa paikassa yhtäaikaa, joten on mahdollista, että tietystä toiminnasta seuraa monta eri toimintaa yhtäaikaisesti.

Hieman tämä meinaa mennä nyt jaarittelun puolelle, mutta www.scratchjr.org -osoitteesta löytyy ohjeita ja valmiita tehtäviä oppilaille. Koodauspäivä oli oppilaille ja opettajille todella motivoiva. Esim. Scratch Jr:ia voi hyvin käyttää muidenkin aineiden oppimateriaalien tuottamiseen. Oppilaat voivat itse animoida opetusvideoita käytännössä aiheesta kuin aiheesta. Ainoa haittapuoli on, että videoita ei saa mitenkään ohjelmasta ulos. Me löimme pädit suoraan dokumenttikameran alle ja katselimme sieltä.

Toivottavasti käyntini myös hälvensi hieman koodaukseen ja OPS:aan liittyviä pelkoja. Suunnitelmassahan mainitaan matematiikan alta löytyvän koodauksen tavoitteeksi ja arvioinnin kriteeriksi kuudennellakin luokalla, että oppilas osaa luoda ohjelman VISUAALISESSA ohjelmointiympäristössä. Varsinkin Scratchin varsinainen selaimessa ja tietokoneilla toimiva versio täyttää leikiten nämä vaatimukset. Tämä junioriversiokin on mielestäni jo vähintäänkin aika lähellä.

Koodaillaan!

Virtuaalimatka Eurooppaan

Oikein hävettää, kuinka vähän tänne on tullut näitä kirjoituksia rustailtua, mutta jotenkin on ollut näissä töissäkin tekemistä.

Yhtenä BYOD-kierroksen teemapäivänä toteutimme virtuaalimatkan eurooppalaisiin pääkaupunkeihin. Oppilaat jaettiin pareittain ja pareille annettiin kuvitteelliset 2000€ rahaa ja viikko aikaa. Tehtävänä oli suunnitella alusta loppuun matka johonkin eurooppalaiseen pääkaupunkiin.

Matkalle lähdettiin kotiovelta ja oppilaiden tuli ottaa selvää kaikista matkustamiseen liittyvistä aikatauluista ja järjestelyistä. Aikataulut, majoitukset, hinnat, etäisyydet, ikärajat, nähtävyydet, pääsymaksut yms. Kaikki tuli kirjata tarkasti ylös, jottei vain käy niin, että lento on eri viikolle kuin hotelli tai muuta vastaavaa.

Oppilaat aloittivat urakan luonnollisesti valitsemalla kohteen ja pohtimalla, mikä olisi paras tapa matkustaa sinne. Osa etsi edullisinta vaihtoehtoa, osa satsasi matkustuksen mukavuuteen. Esiin nousi ihan hyviä oivalluksia, kun huomattiin, että halvin lento saattoikin kestää välilaskuineen toista vuorokautta. Minä ilmoitin, että minulle on se ja sama, jos haluatte viettää 24 tuntia Amsterdamin lentoasemalla, kunhan kerrotte matkakertomuksessanne, kuinka saitte ajan kulumaan.

En paljon puuttunut rahankäyttöön. Budjetti oli määritelty ja päätösvalta matkalaisilla itsellään. 2000 € on sen verran paljon, että se riittää viikon reissuun varmasti, mutta ei mahdollista kaikkein hulluimpia ideoita, vaan valintojakin joutuu tekemään. Kaikki selvisivät kuitenkin paljon vähemmälläkin, joten jatkoa ajatellen budjettia voisi roimasti kiristääkin.

Kun matkustustapa ja -kohde olivat selvillä, oppilaat selvittivät, miten pääsevät lentokentälle tai satamaan. Kun matkassa on kaksi 11-vuotiasta, tulee eteen joitain esteitä ikärajojen suhteen. Tällaisissa tilanteissa (esim. hotellihuoneiden tai lentolippujen haku) toinen pareista maksoi aikuisen hinnan. Aina kun mahdollista, liikuttiin kuitenkin omana itsenään. Kukaan ei esim. saanut ajaa autolla tai lentää itse lentokonetta.

Puutuin loman suunnitteluun sen verran, että pelkälle löhölomalle ei ollut lupa lähteä, vaan koko loman ohjelma piti suunnitella etukäteen. Piti käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä. Yöpymisestä piti maksaa. Jos halusi nukkua teltassa, piti selvittää leirintäalueiden hinnat ja aukioloajat. Jos puolestaan yöpyi (oikeiden) sukulaisten luona, piti huomioida budjetissa majoituksen kattavat tuliaiset Suomesta. Mielikuvitusta sai käyttää melko vapaasti, mutta kukaan ei ryöstänyt pankkia, voittanut lotossa lisää rahaa tai mitään muutakaan, mitä ei tapahdu oikeassakaan elämässä.

Koko reissu esiteltiin muulle luokalle aivan kuin oltaisiin oltu oikealla matkalla. Tehtävänä oli etsiä netistä tai lavastaa lomakuvia kohteesta. Oppilaat esittelivät mm. omia hotellihuoneitaan hotellin omien sivustojen kuvien avulla, ravintoloita ja ruoka-annoksia, joita olivat syöneet, katunäkymiä, selfieitä bussipysäkillä matkalla maailmalle ym. Lisäksi pelkkä budjetin erittely ja kuvashow ei riittänyt. Reissusta piti kertoa mahdollisimman elävästi ja muut saivat esittää kysymyksiä. Jotkut olivat selvittääneet esim. matka-ajankohdan keskimääräisen sään ja kertoivat, milloin satoi ja mitä he silloin tekivät.

Me käytimme kuvien ja kertomusten kokoamiseen iPadien Keynotea, mutta eipä tuolla esitystekniikalla tämän tehtävän suhteen ole juuri merkitystä. Itse prosessi oli kaikkein tärkein.

Mahtava päivä ja tämä jos mikä oli oppiainerajat ylittävä projekti!

E-Kirjoja oppilaiden omaan käyttöön

Alkuun on sanottava, että oikein hävettää, kuinka harvakseltaan tänne tulee kirjoiteltua vaikka kokoajan tapahtuu niin, ettei meinaa mukana pysyä.

Tällä toiseksiviimeisellä kierroksella on keskitytty tekemään oppilaiden kanssa e-kirjoja opettajan valitsemista aihealueista oppilaiden omaan käyttöön. Kirjoja on syntynyt mm. avaruudesta, ihmisen biologiasta ja kirkkovuoden pyhäpäivistä.

Päivän kulku on ollut suunnilleen sellainen, että oppilaat on jaettu 2-5 hengen ryhmiin hieman luokasta riippuen ja heille on annettu tutkittavaksi jokin em. teemojen osa-alue. Oppilaiden tehtävänä on ollut tehdä itse työnjako aiheen sisällä ja pitää huoli aikataulusta siten, että tutkimiselle ja omien muistiinpanojen teolle on ollut aikaa noin 2,5 tuntia. Tämän jälkeen tiedot on yhdistetty yhteiseen dokumenttiin ja lopulta valmis kirja on tallennettu sekä epub-, että PDF-muotoon luokan omille nettisivuille kaikkien käyttöön.

Omia muistiinpanojaan tehdessään oppilaat ovat käyttäneet lähinnä Google docsia ja Applen Pagesia sekä tietenkin kynää ja paperia. Lopulta tiedot yhdistettiin minun mukanani raahaamiin iPadeihin Pages-dokumenttiin. Tämä siksi, että siitä sai kätevästi tulostettua tiedostot ulos suoraan sekä epubina että PDF:nä. Tekstien siirto laitteesta toiseen onnistui joko suoraan Applen airdropilla tai joissain tapauksissa android-laitteen tekstin sai muutettua QR-koodiksi. Joskus jouduimme turvautumaan sähköpostiin, mutta tähän saakka kaikki siirrot ovat kuitenkin onnistuneet. Helppoahan olisi tietysti, jos oppilailla olisi ollut käytössään esim. yhteinen googlen tai O365 dokumentti, jota koko ryhmä olisi päässyt yhtäaikaisesti muokkaamaan. Ongelmana on vain ollut, ettei puhelimilla ja tableteilla pääse lisäämään kuvia google docs -tiedostoon ja O365 on myös ollut jotenkin hankala käyttää mobiililaitteilla, tähän tarkoitukseen.

Niin tai näin, epub-tiedostot siirrettiin luokkien omille kotisivuille oppilaiden ladattaviksi omiin älylaitteisiinsa ja luettavaksi.

Harmittaa hieman, että joudun jatkuvasti turvautumaan näihin kunnan laitteisiin, vaikka halua olisi pärjätä oppilaiden omilla vempeleillä. Eihän tää silti hukkaan mene, kyllä oppilaat saavat arvokasta kokemusta myös iPadien käytöstä ja itse oppisisällöthän tässä yritetään pitää päällimmäisenä. En silti haluaisi olla mikään Applen mannekiini, vaan antaa opettajille jotain, mitä he voivat oikeasti hyödyntää luokassaan minun lähdettyänikin.

Tiedonhakua ja esitelmiä

Nyt alkaa toinen BYOD-kierros olla lopuillaan ja lienee aika hieman summaila, mitä on saatu aikaan. Tämän kierroksen teemana on ollut tiedonhaku. Olemme tutustuneet aiheeseen tekemällä ihan perinteiset koululuesitelmät opettajien itse valitsemista aiheista. Jakson keskelle osui sopivasti suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis kiven päivä, joten se oli luonnollisesti yksi hyvä aihe. Muita aiheita ovat näin syksyllä olleet muinaishistoria Suomessa ja ensimmäisten korkeakulttuurien osalta sekä metsän kasvit ja eläimet. Onpa tutustuttu myös Euroopan valtioihin.

Itse tiedonhaussa ollaan syvennytty hieman lähdekritiikkiin ja lähteiden merkitsemisen tärkeyteen eri näkökulmista. Tiedonhaku on toteutettu lasten omilla laitteilla, mutta itse esitelmän teko on vaihdellut tilanteen mukaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että tuotokset tehtäisiin padlettiin, mutta tulipa vastaan samalla ensimmäinen varsinainen ongelma. Eräällä koululla ei ollut käytettävissä langatonta verkkoa, joten minun mukanani raahamaat iPadit olivat suloisen hyödyttömiä. Oppilaat alkoivat tehdä esitelmiään padlettiin omilla kännyköillään ja tableteillaan, mutta kännykän ruutu osoittautui esitelmän sommitteluun aivan liian pieneksi. Esityksistä tuli käsittämättömiä myttyjä, joissa tekstit ja kuvat olivat keskellä ruutua isona kasana. No, tähänkin olisi olemassa ratkaisu, nimittäin padletissa saa asetettua uudet julkaisut automaattisesti siistiin järjestykseen, mutta silloin häviää oman esitelmän luova sommittelu. Enkä myöskään tajunnut tätä siinä hetkessä.

Tästä sisuuntuneena ja viisastuneena päätin jatkossa, jos mahdollista, teettää lopulliset tuotokset iPadeissani olevaan Adobe Voice -ohjelmaan, jossa nauhoitetaan puhetta lause kerrallaan ja yhdistetään se erilaisiin symboleihin, valokuviin tai tekstiin. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi. Jopa sellaiset esitelmät, joiden puolesta pelkäsin pahasti vielä tiedonkeruuvaiheessa, kääntyivätkin aivan mahtaviksi ja hauskoiksi esitelmiksi. Oppilaat joutuivatkin harkitsemaan tarkemmin lauseensa, kun ne pitikin lausua ääneen. Jotenkin oman puheen nauhoittaminen ja osuvien kuvien etsiminen motivoikin oppilaita hiomaan ja hiomaan esityksiään aina uudelleen parempaan muotoon. Välillä meinasi aika loppua aivan kesken.

Minua riepoo tässä Adobe Voicessa vain yksi asia. Se on saatavilla ainoastaan Applen iPad-laitteisiin. Olen muiden opettajien ohella ympäri maailmaa laittanut viestiä Adoben tukipalveluihin, että milloin, jos koskaan, ohjelma on saatavilla myös muilla alustoilla. Tällä olisi valtavasti käyttömahdollisuuksia niin oppilaille kuin opettajillekin. Itse olen ainakin tekaissut muutaman opetusvideon ihan kotisohvalla köllötellen ja selittänyt omin sanoin kolmasluokkalaisille mm. kuinka vesi kiertää luonnossa.

Tämä tältä erää. Palataan asiaan taas, kun on enemmän kerrottavaa. Kommentoikaa!

Käyttämättömiä ideoita

Olen löytänyt projektin aikana lukuisia mielenkiintoisia sovelluksia, joita olisi mukava päästä kokeilemaan ja käyttämään omassa luokassa, mutta jotka eivät varsinaisesti sovellu tällaisen kiertolaisen pitämiin teemapäiviin. Jos sinulla on parempi tilaisuus käyttää hetki pitkäjänteisempään kokeiluun luokassasi, kokeile jotain näistä ja jaa tietoa täällä vaikka kommentteissa.

Tässä joitain esimerkkejä:

Plickers
Plickers on oppilasvastausjärjestelmä, jossa oppilaat vastaavat opettajan kysymyksiin QR-koodilapulla. Vastaus riippuu siitä, miten päin oppilas lappuaan pitelee. Vaihtoehtoja ovat A,B,C ja D. Opettajan pitää ladata lukusovellus älykännykkäänsä, mutta muita laitteita ei tarvita. Tiedot tallentuvat opettajan luomalle tilille ja ovat sieltä myöhemmin esitettävissä lukuina ja kaavioina. Tutustukaa! Mielestäni tällä on valtavasti potentiaalina sekä osallistavana sovelluksena että kontrollin kannalta. Kukaan ei voi piileskellä viittaamatta. Läksyt on tarkistettu koko luokalta sekunneissa ja kaikki data jää opettajalle talteen. Toimii jopa alaluokkalaisten kanssa.

Socrative
Socrative on selainpohjainen sovellus, jossa opettaja voi luoda oppilailleen erityyppisiä kysymyksiä, kuten avoimia tekstikysymyksiä, oikein/väärin väittämiä ja monivalintatehtäviä. Kysymykset voivat olla tietovisatyyppisiä tai vaika joukkuekilpailuita. Oppilaiden vastaukset päivittyvät opettajan ruudulle ja opettaja näkee helposti, mitkä kysymykset vaativat jatkokäsittelyä tai opettaja voi muokata ryhmiä vastausten perusteella. Tulokset tallentuvat opettajan tietokantaan ja niitä voi käyttää myös arvioinnin tukena. Ohjelma näyttää hauskalta ja on yksinkertainen käyttää. Socrativesta löytyy sovelluskaupoista sekä opettaja- että oppilasversio.

Nearpod
Nearpod on luentotyökalu, jossa opettaja kontrolloi oppilaiden näytön sisältöä. Opettaja luo ohjelmaan ikäänkuin powerpointdioja jotka voivat sisältää ääntä, kuvaa, tekstiä, videoita tai esim. pdf-tiedostoja. Opettaja päättää, milloin kuvat vaihtuvat oppilaan ruudulla pyyhkäisemällä esim. omasta padistaan seuraavan kalvon esiin. Luentokalvojen väliin voi ujuttaa myös erilaisia tehtäviä aina monivalinta/tekstitehtävistä piirrustustehtäviin. Tehtävät palautuvat opettajan näytölle ja hän voi poimia oppilaiden tuotoksia näytettäväksi muulle luokalle. Tässä voisi olla potentiaalia esim. etäopetuksessa. Sairaana tai reissussa oleva lapsi pystyy kotoa käsin osallistumaan oppitunnille yhtäaikaa muiden kanssa. Löytyy sovelluskaupoista, mutta toimii myös selaimessa.

Adobe Voice
Adobe Voice on kätevä ja yksinkertainen työkalu hauskojen tarinoiden tai opetusvideoiden tekoon. Painamalla mikrofonin kuvaa ohjelma nauhoittaa ääntä. Äänen taustalle voi valita joko piirrettyjä symboleita, tekstiä tai valokuvia netistä tai laitteen muistista. Eloisia esitelmiä ja satuja syntyy todella vaivattomasti ja niistä tulee näyttäviä. Tein tällä itse viime vuonna kertausvideoita kolmannen luokan ympäristötietoon. Tänä vuonna olen käyttänyt tätä lisätehtävänä joidenkin oppilasryhmien kanssa, kun on jäänyt ylimääräistä aikaa muilta projekteilta. Harmittava puute on, että sovellus löytyy ainoastaan AppStoresta. Olen yrittäny (muiden mukana) kysellä Adobelta, milloin tämä sovellus on käytössä muillakin alustoilla, mutta vastauksena olen saanut vain linkin adressiin.

Toinen kierros

Ensimmäinen kierros takana ja uusi juuri alkamassa!

Ensimmäinen rundi sujui hienosti ja vastaanotto oli kaikilla kouluilla hyvä niin opettajien, rehtorien kuin oppilaidenkin osalta. Jälkeenpäin olen kuullut, että osa opettajista jopa innostui asiasta ja on ottanut joitain näyttämiäni menetelmiä käyttöön. Mahtavaa!

Mitä jäi ensimmäiseltä kierrokselta käteen?

Ensimmäisen kierroksen suurimmat uhkakuvat olivat tekniset haasteet moninaisten laitteiden ja erinopeuksisien internetyhteyksien kanssa. No, kumpikaan uhkakuva ei toteutunut. Oppilaat osaavat käyttää laitteitaan teknisesti katsoen todella taitavasti ja vähintään puolella porukasta oli laitteessaan pakettihintainen mobiilinetti. Pienen säätämisen jälkeen kaikki pääsivät nettiin. (Olen silti yhä sitä mieltä, että koulujen tulisi tarjota langaton verkko myös oppilaiden omien laitteiden käyttöön.) Tällä toisella kierroksella homma tuntuu sujuvan vielä sukkelammin. Älkää siis pelätkö opet. Teidän ei missään nimessä tarvitse osata käyttää kaikkia laitteita ja käyttöjärjestelmiä. Kysykää oppilailta. Luokasta löytyy aina vähintäänkin yksi oppilas, joka hallitsee mobiiliyhteyksien jakamisen ja määrittämisen. Tai sitten voi käydä kysymässä naapuriluokasta. Tai katsoa Googlesta.

Oppilaat motivoituvat valtavasti omien laitteiden käytöstä luokassa. Sisällöllä ei näytä juuri olevan väliä. Oppilaat laskivat riemusta kiljuen ja pulpeteilla seisten kertotauluja, kun sai vastata omalla laitteella ja taustalla soi jännittävä musiikki. Saa nähdä, milloin tämä ilmiö kokee inflaation ja omista laitteista tulee arkisia työvälineitä. Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa. Toisaalta omien laitteiden työmahdollisuuksien esittely ja ilmiön arkipäiväistäminen ovat projektini osatavoitteita.

Mitä on luvassa toisella kierroksella?

Toisen kierroksen teemana on tiedonhaku. Ajattelin toteuttaa oppilailla ihan perinteisen esitelmän teon, jossa omia laitteita käytetään tiedon hakemiseen ja tuotokset tehdään Padletilla. Vaikka lapset käyttävätkin laitteitaan teknisesti todella taitavasti, monet internet-maailman lait ja käytössäännöt ovat täysin hukassa. Tekijänoikeudet ovat monelle opettajallekin vaikea asia, mutta onneksi esim. Creative Commons ja Googlen hakutyökalut helpottavat tekijänoikeusvapaiden kuvien ja muun materiaalin hakua.

Mielestäni oppilaiden omat laitteet ovatkin vahvimmillaan juuri tiedonhaukuun liittyvissä tehtävissä. Lähes mikä tahansa tieto on tarkistettavissa netistä alle minuutissa. Ei tietokoneluokan tai -käyttövuoron varaamista ja koneiden käynnistymisen odottelua. Kännykkä taskusta ja ikkuna universumiin auki. Toki tiedonhakuun pitää kiinnittää huomiota ja uhrata aikaa lähdekritiikille ja tekijänoikeusasioille.

Kommentoikaa, mihin te laitteita luokassanne tai töissänne käytätte!

Ensimmäinen viikko takana

Noin! Nyt on ensimmäinen viikko Ylöjärven BYOD-kokeilua takana ja kaikki toistaiseksi hyvin. Mitään suurempia teknisiä tai pedagogisia haasteita ei ole ilmennyt, vaan päivät ovat sujuneet hienosti ja sekä oppilaiden että opettajien osalta vastaanotto on ollut innostunut.

Ensimmäisen kierroksen oppisisältö on ollut melkoinen sillisalaatti erilaisia sivustoja, kikkoja ja ohjelmia, joita aion vuoden aikana hyödyntää vierailuillani. Tämän sälä-päivän aikana olemme testanneet, että kaikki pääsevät jollain laitteella internettiin ja opetelleet sietämään eri nopeuksilla toimivia yhteyksiä, laitteita ja käyttäjiä.

Kuten jo edellisessä tekstissäni mainitsin, Ylöjärven oppilaat eivät pääse liittymään koulujen langattomiin verkkoihin. Tämä on mielestäni yksi suurimmista haasteista tai jopa esteistä BYOD-toiminnalle. Vaikka oppilaat osaavatkin näppärästi jakaa omia mobiilidatayhteyksiään toisilleen, luulen tämän säätämisen tappavan opettajien innostuksen jatkaa kokeilua omalla ajallaan. Minun on vaikea ymmärtää, miksi rinnakkaisen opiskelijaverkon rakentamista ei nähdä tarpeellisena tai sitä pidetään jonkilaisena tietoturvauhkana. Toimiihan käytäntö kaikilla ylemmilläkin kouluasteilla ja siihen ollaan siirtymässä myös monissa Suomen alakouluissakin.

Projekti käyntiin!

Noniin. Nyt on ensimmäinen BYOD-päivä Takamaan koululla takana ja hienosti meni. Kahdeksastatoista oppilaasta yhdellätoista oli mukanaan laite, jossa on mobiilinetti ja kuudella ei ollut laitetta mukana lainkaan. Onneksi minulla oli tarjota heille koulun iPadit käyttöön.

Kaikki pääsivät laitteillaan nettiin ilman suurempia ongelmia. Joillakin mobiiliverkon kenttä oli sen verran heikko, että töiden jouduttamiseksi annoin heillekin koulun pädin käyttöön. Koulun langattomaan verkkoon ei Takamaan oppilailla ole pääsyä, joten omia verkkoja jakamalla ja koulun koneita hyödyntämällä oli selvittävä. Toivottavasti monella muulla Ylöjärven koululla olisi käytettävissä myös oppilaille avoin verkko. Tässä voitaisiin ottaa mallia esim Jyväskylästä.

Keräsin alkuun tietoa oppilaiden käytettävissä olevista laitteista Plickers-sovelluksella. Sen avulla opettaja voi nopeasti kerätä dataa luokasta. Oppilaat nostavat esille karkean QR-koodin, jonka opettaja voi lukea esim. puhelimellaan luokan edestä. Oppilas valitsee vastauksensa sen mukaan, miten päin hän pitelee lappuaan. Sovelluksen etuina ovat mielestäni nopeus, yksinkertaisuus ja se, että ainoastaan opettaja tarvitsee laitteen, joka on yhteydessä internettiin ja jossa on kamera. Heikkouksina on tällä hetkellä vielä se, ettei kysymyksiä voi etukäteen kirjoittaa esim. selaimessa, vaan ne on kirjoitettava kännykkäsovelluksessa. Kysyin tästä asiasta sovelluksen kehittäjiltä ja he vastasivat, että aivan näillä näppäimillä asiaan on tulossa muutos. En myöskään löytänyt keinoa tulostaa tuloksia ulos ohjelmasta, joten pylväsdiagrammit oli siirrettävä käsin Exceliin.

Seuraavaksi toteutin alkukyselyn oppilaiden laitteiden käyttötavoista Kahoot-sivuston avulla. Siellä opettaja, tai kuka vain, voi kirjauduttuaan luoda tietovisoja, kyselyitä ja keskusteluita. Oppilaat saavat numerosarjan, jolla pääsevät kirjautumaan haluttuun kyselyyn. Kysymys ja vastausvaihtoehdot heijastetaan luokan taululle ja oppilaat valitsevat omilla laitteillaan sopivan värikoodin ja symbolin. Kahootissa on jo valmiina valtava määrä enemmän ja vähemmän hauskoja ja hyödyllisiä visailuita ja oppilaat ovat tuntuneet tykkäävän niistä. Sen etuina on, että opettaja pystyy yön pimeinä tunteina kirjoittamaan kysymykset valmiiksi ja tallentamaan ne omalle tililleen. Lisäksi kyselyiden tulokset saa suoraan tulostettua excel-taulukkona, joten esim. sanakokeiden tarkistus on todella nopeaa ja helppoa. Taulukosta löytyy valmis sarake oikein ja väärin menneille kysymyksille.

Teimme hieman ryhmätöitä Padletilla. Padlet on kuin suuri ryhmätyöpaperi, jonne jokainen pääsee lisäämään tekstiä, kuvaa, videota, linkkiä ym. melko vapaasti. Klikkaat vain, mihin haluat kirjoittaa ja annat palaa. Lisäksi kaikki näkevät lähes reaaliaikaisesti, mitä muut ovat arkille lisänneet. Padlet ei vättämättä vaadi kirjautumista ja samaan ryhmätyöhön voidaan palata kirjoittamalla pitkähkö osoite muistiin, mutta helpoimmalla pääsee, kun opettaja luo itselleen tilin ja padletit pysyvät siistissä järjestyksessä hänen omissa tiedoissaan. Opettaja voi sitten jakaa oppilaille joko linkin, QR-koodin tai vaikka upottaa padletin luokan kotisivulle. Siihen löytyy suora "embend"-linkki sivun asetuksista.

Olihan sitä päivän aikana kaikenlaista säätöä, mutta kaikenkaikkiaan ainakin itselleni jäi ihan hyvä maku suuhun. Ei muuta, kuin kommenttia kehiin, jos on kokemusta kyseisistä ohjelmista tai muita hyviä ideoita oppilaiden kanssa kokeiltaviksi.

Rauta käyttöön

Sain ensi vuotta varten käyttööni 16 pränikkää iPad Airia. Koneet ovat tämän kevään ajan Takamaan koululla koekäytössä. Eihän hyvää tavaraa kannata komerossa säilyttää! Ensivaikutelmat näyttävät lupaavilta. Kaikki koneet ovat jatkuvasti kovassa käytössä. Hyvä kun lataamaan ehtii.

Oppilaat ja opettajat ovat olleet laitteista innoissaan ja erityisesti itseäni on ilahduttanut mahdollisuus kuvata ja editoida elokuvia todella vaivattomasti. Muutenkin mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta.

Vaikka oma omena-allergiani onkin nyt toden teolla helpottanut, täytyy yrittää pitää pää kylmänä ja miettiä kuinka opetus voidaan suunnitella oppilaiden omien laitteiden varaan eikä ainoastaan Applen sovellusten ja laitteiden ympärille.

Odotan innolla ensiviikon ITK 2014-konferenssia päästäkseni kuulemaan ja näkemään uusia mahdollisuuksia teknologian hyödyntämiseen opetuksessa.

BYOD-hankkeen käynnistelyä

Ylöjärvellä starttaa syksyllä 2014 valtakunnallisestikin mielenkiintoinen hanke, jossa tehtävään kokopäiväiseksi palkattu opettaja kiertää kaikki kunnan 5.-luokat ja järjestää yhdessä luokan opettajan kanssa BYOD-teemapäivän (Bring Your Own Device).

Suunnitelmana on vierailla kaikissa luokissa (25 kpl) lukuvuoden aikana ainakin neljästi ja jokaisella kerralla syventää osaamista ja kehittää työskentelytaitoja ja -tapoja. 

Nimensä mukaisesti oppilaat tuovat kyseisenä päivänä omat älykännykkänsä, tablettinsa ja tietokoneensa kouluun ja niitä käytetään jonkinlaisen, koko päivän kestävän projektityön tekemiseen. Projektin tarkoitus ei ole opettaa oppilaita käytäämään omia laitteitaan tai jotain tiettyä oppimisympäristöä, vaan totuttaa sekä oppilaat että opettajat ajatukseen, että omia laitteita voi ja kannattaa käyttää muuhunkin kuin SOME:n statuspäivityksiin ja peleihin.

Kouluissa ympäri maailman törmätään jatkuvasti samaan ongelmaan: Koulujen laitehankinnat eivät ikinä tule pysymään teknologian kehityksen mukana. Eräs ratkaisu pulmaan on pyrkiä näkemään oppilaiden omat laitteet työkaluina ja mahdollisuutena. Onhan se valtavaa haaskausta, että jokaisella oppilaalla on taskussaan älykännykkä, joka luultavasti pesee koulun laitteet tehokkuudessaan mennen tullen, mutta sen esiin kaivamisesta saa jälki-istuntoa!

Päivittelen tänne blogiini sanan molemmissa merkityksissä ajatuksia ja tuntemuksia projektin varrelta. Ottakaa rohkeasti osaa keskusteluun ja jakakaa omat ideanne!