keskiviikko 14. lokakuuta 2015

BYOD JA CYOD

Laitetaanpa tännekin sama teksti, jonka jo julkaisin Twitterissä ja FB:ssa linkkinä. Kirjoitin tekstin Microsoftin Swaylla. Hieno työkalu, jolla saa aikaan aikakausilehtimäisiä julkaisuja. Itse ohjelmasta myöhemmin lisää. ja TÄSSÄ vielä linkki alkuperäiseen tekstiin.


"Kynien ja kumien valtakaudella kukaan ei kehdannut ehdottaa, että päätavoite on, että niitä käytettäisiin."
Huono pedagogiikka on huonoa myös sähköisenä. Tietotekniset laitteet eivät itsessään tuo oppimiseen juuri muuta, kuin lisää säätämistä ja ongelmia. Yksikään laite ei itsestään opeta lapsia tekemään yhtään mitään. Jotta laitteista saadaan kaikki niiden tarjoama lisähyöty irti, vaaditaan opettajan näkemystä siitä, mihin laitteita kannattaa käyttää.
Oppilaiden omien laitteiden hyödyntämiselle opetuksessa voidaan kuitenkin nähdä monia hyviä perusteita. Kouluun pätevät ensinnäkin samat syyt, miksi BYOD nähdään monessa yrityksessä hyvänä vaihtoehtona. Niin työntekijät kuin oppilaatkin työskentelevät tehokkaasti omilla tutuilla laitteillaan. 
Koko BYOD-ajatus on lähtöisin suurista tietotekniikkayrityksistä, joissa alettiin ihmetellä työntekijöiden innostusta ja halua kantaa omia laitteita töihin ja työskennellä niillä mieluummin kuin firman pömpeleillä. Suurimpana syynä tähän pidetään tablettitietokoneiden, lähinnä iPadien valtavaa suosiota. Tabletti nähtiin monessa tehtävässä kätevänä työkaluna, joka kulkee näppärästi kodin ja työpaikan välillä.
Firmoissa pähkäiltiin aluksi, onko tämä nyt hyvä vai huono juttu. Luonnollisesti esiin nousi kysymyksiä mm. siitä, ovatko yritysten liikesalaisuudet turvassa työntekijöiden omissa laitteissa. Nopeasti kuitenkin huomattiin, että työntekijät olivat motivoituneita työskentelemään omilla tutuilla laitteillaan ja käyttivät niitä vastuullisesti, kun yhteiset pelisäännöt sovittiin.
Miksipä nämä samat käytännöt eivät tomisi koulussa? Oppilailla on melko hyvä varustelutaso ja laitteiden viihdekäyttö on arkipäivää. Oppilaat hallitsevat melko mutkattomasti kuvien ja videoiden tuottamisen, muokkaamisen ja jakamisen. Wikipedia ja YouTube ovat jo käytännössä ajattelun jatkeita. On haaskausta olla käyttämättä jokaisen oppilaan taskusta löytyvää tietokonetta!
Omien laitteiden käytöstä on luonnollisesti myös taloudellista hyötyä niin rahallisesti kuin tehokkuudenkin osalta. Kun hyödynnetään oppilailla jo olemassa olevia laitteita, ei tarvitse hankkia koululle niin paljon uusia. Omat laitteet ovat jo oppilaalla mukana. Niitä ei tarvitse varailla tai hakea mistään. Kaikille riittää.
Kirsikkana hernekeitossa, sama laite on käytössä kotona, koulussa ja koulumatkallakin.
Sittemmin on kuulunut huhupuheita, että varsinainen BYOD, eli omien laitteiden tuominen työpaikalle olisi jo menneen talven lumia ja uusi uljas sanamuunnos olisi CYOD. Choose Your Own Device. Työnantajat ovat heränneet huomaamaan, että tablettitietokoneet ovat ihan oikeita työkaluja ja ruvenneet tarjoamaan myös niitä työntekijöilleen. Niinpä työntekijöillä on nyt mahdollisuus valita mieleisensä ja tilanteeseen parhaiten sopiva työkalu pöytäkoneiden, läppärien, tablettien tai vaikka ruutupaperin väliltä. Näin muotoiltuna idea kuulostaa melko simppeliltä. Kuinka tätä ei muka aiemmin keksitty?
BYOD ja CYOD tuovat kouluun paljon mahdollisuuksia, joita hyödynnetään tällä hetkellä aivan liian vähän. Ongelmiakin toki on, mutta ei tästä elämästä muutenkaan mitään tule, jos aina lähdetään vain uhkakuvat edellä!
Kun oppilailla on mahdollisuus käyttää itse valitsemiaan ja hallitsemiaan ohjelmistoja ja ominaisuuksia, ilmaisun vapaus kasvaa. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että osaamistaan on mahdollista osoittaa monella eri välineellä. Voiko esseetehtävän palauttaa esim. videona?
Tieto- ja viestintätekniikan käytön ongelmat eivät enää nykyään ole laitteissa, tai pikemminkään niiden puutteessa. Laitteita kyllä löytyy. Niin kouluilta kuin oppilailtakin. Lähes kaikilla on rajaton pääsy internettiin ja sen myötä kaiken maailman härveleihin.
Ei, ongelma on pedagogiikassa. Tietotekniikkaa kannattaa käyttää silloin, kun se joko vapauttaa resursseja johonkin tärkeämpään tai antaa mahdollisuuden käsitellä opittavia asioita täysin uudesta näkökulmasta ja uusilla menetelmillä. Kirjan tehtäviä ei todellakaan kannata siirtää sähköisiksi. Ne on helpompi ja fiksumpi tehdä kirjaan, kynällä.
Tietotekniikkatulvan myötä erilailla tekemisen mahdollisuudet ja vaatimukset kasvavat. Nykyinen elinympäristömme on niin tulvillaan erilaisia medioita ja viestiä ja vaikka mitä, että koulunkin on pikkuhiljaa otettava se huomioon. Ei riitä että äidinkielen tunnilla piirretään mainos! Ei se ole mitään mediakasvatusta. Opettajien tulisi suhtautua samalla vimmalla huonosti tehtyyn videoon, kuin he suhtautuvat kirjoitusvirheisiin. Oppilaiden pitäisi oppia tunnistamaan ja hyödyntämään erilaisten ilmaisukeinojen mahdollisuuksia.
Vaikka oppilaille annettaisiinkin mahdollisuus osoittaa osaamistaan erilaisilla, itselleen ja tehtävään parhaiten sopivilla tavoilla, ja vaikka opettajat olisivat halukkaita ja valmiita niitä kaikkia erilaisia tapoja arvioimaan ja arvostamaankin, ei olla vielä läheskään perillä. Kukaan ei nimittäin ole diginatiivi. Se on pöljä sana, joka antaa ymmärtää, että oppilaat osaavat luonnostaan käyttää kaikkia tietoteknisiä vimpaimia. Opettajat ovat kauhuissaan, kun pelkäävät auktoriteettinsa mureneva, jos oppilaat osaavat enemmän.
On aivan luonnollista, että lapset oppivat niitä asioita, joiden parissa he viettävät aikansa. Mutta kuka lapsista viettää aikansa tekstinkäsittelyn ja taululkkolaskennan parissa? Lasten tietotekninen osaaminen on omien kokemusteni mukaan hyvin pinnallisella tasolla. He osaavat näppärästi käyttää somea (teknisesti), pelailla ja katsoa videoita. Ei sillä vielä kovin pitkälle pääse. Oppilaille pitää kaiken lisäksi opettaa kuinka he voivat ilmaista itseään erilaisilla välineillä. Heille pitää opettaa minkälainen viestintä sopii erilaisiin tilanteisiin. Lapset lukevat ja kirjoittavat enemmän kuin ikinä maailman historiassa. Kaikki ympärillämme on täynnä tekstiä, mutta ei se tee vielä lasten teksteistä kovin hyviä.
Kyllä tässä siis työnsarkaa tosiaan vielä riittää, mutta uskon, että se työ kannattaa. Tietotekniikan hyödyntäminen koulussa ei ole mielestäni ainoastaan hyvä lisä opetukseen, vaan se on välttämätöntä, jotta oppilaat oppivat edes joten kuten ymmärtämään ympäröivää todellisuuttaan. Sen mahdollisuuksia ja keinoja vaikuttaa ja osallistua. Tekniikka tuo mukanaan paljon hyvää ja hienoa. Itseäni motivoi jo se, että tuotoksista tulee näyttävän näköisiä. Esimerkkinä tämä teksti. Kyllä olisi paljon huonompi, heikommin jäsennelty ja suttuisen näköinen, jos olisin käsin kirjoittanut. Olisi luultavasti jäänyt kirjoittamatta.
Byodimies

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti